Valmistumisestaan lähtien Röytän kylkinumero oli 5, joka muuttui 70-luvun puolivälin jälkeen 55:ksi kun alukset saivat taktiset kylkinumerot. Röyttä, kuten sisaraluksensa Ruissalo, kylkinumero 3 ja Raisio, kylkinumero 4, sekä myös ”pikku ärrät”, Rihtniemi 1, ja Rymättylä 2, oli alun perin suunniteltu toimimaan rannikkoraivaajina.

Alus kuului sisaraluksiensa kanssa aluksi Laivastolippueen Miinalaivueeseen, jonka kotitukikohta oli Pansio. Aseistuksena oli keulakannella 40 mm käsisuunnattava Bofors-tykki ja välikannella oli vartalosuunnattava 20 mm Madsen-konetykki. Peräkannella oli raivaukseen tarvittavat varusteet vinttureineen.

Vuonna 1962 alusta muutettiin asentamalla siihen englantilainen 163A kaikumittain- ja laskinjärjestelmä sekä Squid-syvyysammusheitin. Lisäksi asennettiin kaksi syvyyspommin pudotinta. Tällöin alettiin puhua ”suto-ärristä”. Heitin oli sijoitettu aluksen peräkannelle ja se ampui noin 90 kilon syvyysammukset maston yli, joskus jopa mastoja hipoen, kun tiivistysrenkaat unohtuivat.

Vartiolaivueen aika

Kun kesäkuun 1 päivänä 1969 perustettiin Laivastolippueen alainen (Rannikkolaivasto 1.1.1980 alkaen) Vartiolaivue, jonka tukikohdaksi tuli silloinen Helsingin Laivastoasema, siirtyi Röyttä sisaraluksensa Raision kanssa Upinniemeen. Aluksesta tuli nyt vartiovene ja pääaseistuksensa mukaisesti harjoitustoiminnat keskittyivät sukellusveneen torjuntaan

1970-luvun puolivälissä alkoi Merivoimien esikunta suunnitella R-luokan aluksille uutta asejärjestelmää. Alukset päätettiin modifioida sukellusveneentorjuntakykyisiksi vartioveneiksi.

Vartiovene Röytän peruskorjaus ja modifiointi saatiin päätökseen vuoden 1980 purjehduskaudeksi. Aluksen ulkomuoto muuttui huomattavasti, kun keulakannelle tuli umpinainen keulakaide. Alkuperäisessä asussaan ei aluksen keulakannella ollut vielä umpinaista reelinkiä, joten voi kuvitella ”veivi-suunnattavan” Boforsin tykkimiehistön olosuhteita syysmyöhäisten ammuntojen aikana. Lisäksi uuden asejärjestelmän vaatimat ampumatarvikkeiden päiväsäiliöt muuttivat aluksen ulkomuotoa, niin perässä kuin keulassakin. Myös aluksen sisätiloissa tehtiin muutoksia. Aluksen entinen alipäällystömessi muutettiin kantahuoneeksi ja pursimiehen hytistä tuli mittainhuone. Entinen päällystömessi ja radiohytti muutettiin yhtenäiseksi messiksi. Sekä keulaan että perän miehistöosastoon tuli erilliset käymälä- ja suihkutilat. Tämän mahdollisti pommivarastoon rakennettu uusi kuuden kuution vesitankki.

Sukellusveneentorjunta-aseeksi tuli aluksen keulakannen molemmille puolille viisiputkinen sukellusveneentorjuntaraketinheitin. Sukellusveneen etsintää, paikallistamista ja ampuma-arvojen määrittämistä varten asennettiin alukseen kiinteä kaikumittainjärjestelmä MG-11, jonka alkuperämaa oli Neuvostoliitto. Myös tykkivene Karjalalla ja Turunmaalla oli sama järjestelmä. Syvyyspommin pudottimet kuuluivat myös edelleen kalustoon. Tykeiksi keula- ja peräkannelle tuli 23 mm kaksiputkiset Sergei-ilmatorjuntatykit, joiden lavetti ja suuntausjärjestelmä kehitettiin kotimaassa.

1990-luvun alussa Röyttää, kuten sen sisaraluksia kehitettiin edelleen. Uudet tutkat (ARPA) ja Syledis-paikannuslaitteet asennettiin talvella 1991. Kesällä 1991 aloitettiin uuden kotimaisen vedenalaiseen valvontaan tarkoitetun hydrofonikaapelijärjestelmän prototyyppikokeet ja lopullinen järjestelmän asennus tapahtui 1993. Röytällä toteutettiin tykkisuuntain-projekti, joka asennettiin myös Raisiolle.

Röyttä sisaraluksineen palveli merivoimia 1900-luvun loppuun. Tämän jälkeen Rihtniemi ja Rymättylä siirtyivät Viron merivoimien palvelukseen, Ruissalo romutettiin ja Raisio myytiin täysin riisuttuna.

Merivoimat luopui Vartiovene 55:stä vuonna 1999, minkä jälkeen laiva oli vuoteen 2005 saakka ns. sinisen reservin käytössä. Laiva siirtyi yksityiseen omistukseen 2006 ja on ollut vuodesta 2012 lähtien Helsingissä kaupallisessa toiminnassa. Laivan omistaa nykyisin Wave and Soul Cruises Oy, joka risteilyjen lisäksi ylläpitää laivan kuntoa ja vaalii laivaan liittyviä perinteitä Merivoimien ajoilta.